”Kokemuksesta tiesin, että verkkouudistuksen voi helposti ryssiä käyttämällä liikaa aikaa vääriin asioihin. Siksi kannattaa käyttää ulkopuolista asiantuntemusta, joka auttaa fokusoimaan ja nopeuttaa prosessia”, toteaa Hevosurheilu-lehden päätoimittaja Tero-Mikko Talaslahti.
Raviurheilun ja ratsastuksen erikoislehti Hevosurheilu täyttää sata vuotta vuonna 2024. Siihen mennessä lehden on tarkoitus saada digitaalinen tarjontansa erinomaiseen kuntoon. Tämän vuoden jälkeen ollaan jo hyvässä vauhdissa, sillä teknologia alkaa olla ajan tasalla. Teknologisia edellytyksiä kehitettäessä ehdittiin myös hioa organisoituminen, työtavat ja taidot myös verkkojulkaisemista tukeviksi.
”Digitilauksia on tullut reippaasti lisää syksyn aikana”, toteaa Hevosurheilun toimitusjohtaja Keijo Kinnula.
Hevosurheilun päätoimittajana aloitti loppuvuonna 2021 kokenut journalisti Tero-Mikko Talaslahti. Hän näki heti, että lehden erittäin asiantuntevan ja asialleen omistautuneen toimituksen työn hedelmät pitäisi kiireen vilkkaa saada entistä tehokkaammin esiin myös digitaalisesti. Painettu lehti on ilmestynyt vuodesta 1924 saakka, ja nykyinen yleisö kaipaa sen rinnalle nopeaa verkkouutisointia.
”Vuodessa on vain pari päivää, jolloin ei olisi ravikilpailuja. Olisi hassua, jos me emme tekisi reaaliaikaista palvelua lukijoillemme”, Talaslahti sanoo.
alkoi olla kiire
Talaslahti oli tehnyt lehtien verkkoprojekteja urallaan aiemminkin.
”Muutoksen tekeminen saattaa kaikkine vaiheineen joskus kestää kauankin. Nyt arvioin, että meillä ei ollut aikaa pitkään prosessiin, vaan meidän piti siirtyä mahdollisimman nopeasti puhtaasta printtitekemisestä monikanavaiseen mediaan.”
Ulkopuolisen avun käyttäminen tuntui perustellulta juuri tästä syystä: tarvittiin niin tiukkaa fokusta ja ripeää etenemistä, että päätoimittajan paukut yhdessä toimituksen kanssa eivät yksinkertaisesti riittäneet.
Talaslahti päätyi nopeasti valitsemaan kumppaniksi HNY:n.
”Satuin näkemään HNY:n Ilkka-Pohjalaisessa tekemää projektia koskevan blogikirjoituksen ja huomasin, että siinä on monia vastauksia niihin kysymyksiin, joita olin itse miettinyt. HNY:n osakkaiden tausta ja aiemmat saavutukset olivat minulle tuttuja ja herättivät luottamusta, joten valinta oli helppo.”
Lehtiyhtiön hallitus ymmärsi myös, että ulkoiseen apuun kannattaa käyttää rahaa.
”Kaikki tässä maailmassa maksaa, mutta sillä säästää paljon, ettei hakkaa itse päätään seinään, kun voi käyttää hyväkseen muiden kokemusta”, Talaslahti sanoo.
ei päästy helpolla
HNY:n Kati Haapakoski ja Anna Niemelä pitivät Hevosurheilun toimituksen kanssa kolme työpajaa keväällä ja kaksi syksyllä.
”Kesä on meille vilkkain sesonki, joten projektille ei silloin liiennyt aikaa. Jälkikäteen tämä osoittautui hyväksi ratkaisuksi: asiat olivat ehtineet kypsyä kolmen kuukauden tauon aikana”, Talaslahti sanoo.
Suurin yhteistyöstä koitunut hyöty oli Talaslahden mukaan se, että toimitus teki järjestelmällistä ja tavoitteellista yhteistyötä, pysyi aikataulussa ja sai tarvitut asiat aikaan. Oman väen kesken olisi harhauduttu puhumaan ikuisuusaiheista.
Myös uusia havaintoja ja keksintöjä syntyi: Talaslahti esimerkiksi huomasi priorisoineensa turhan alas joitakin sellaisia asioita, jotka lopulta tarvitsevat enemmän päätoimittajan panosta.
Helpolla konsultit eivät toimitusta päästäneet.
”Mukavasti tuli selkänojaa siihen, että esimerkiksi muutettiin palaverikäytäntöjä. Anna ja Kati esittivät meille, että tällainen palaverilukujärjestys teidän kannattaisi ottaa. Minä hannasin vastaan, koska pelkäsin, että tulee liikaa kokouksia. Anna ja Kati kuuntelivat kohteliaasti ja sanoivat sitten, että joo, kuulemme mitä sanot, mutta kyllä teidän kuitenkin kannattaa tehdä näin kuin me ehdotimme. Ja niin sitten tehtiin”, Talaslahti muistelee.
”Ja kannatti! Meillä on väkeä ympäri Suomea ja kun korona vielä oli rapauttanut kanssakäymistä, uudesta palaverikäytännöstä on ollut meille paljon hyötyä.”
Hyötyä on ollut myös esimerkiksi muutoksen teorian käsittelystä sekä organisaation ja vastuualueiden tarkasta dokumentista.
”Siinä kävi selväksi muun muassa se, että ei ole sitä ´jotakuta muuta, joka voisi hoitaa vaikkapa verkkotoimittamista. Päästiin kunnolla samaan veneeseen ja saatiin airot käteen. Nyt pitää vain lähteä soutamaan ja pitää vähän perää.”
Hevosurheilun tuottaja Jarno Unkuri kuvaa Haapakosken ja Niemelän työotetta mukavalla tavalla pedagogiseksi.
”He osaavat kuunnella. Totta kai heillä oli oma pelikirja, jonka mukaan edettiin, mutta he osasivat ottaa huomioon sen, mitä me kerroimme omasta toiminnastamme ja erityispiirteistämme, ja muokata tekemistä sen mukaan”, Unkuri sanoo.
Asenne kohdallaan
Talaslahti kiittää hyvistä tuloksista myös toimituksensa asennetta.
”Rakkaus lajiin ja rakkaus hevoseen on tässä porukassa niin suurta, että ihmiset ovat valmiita tekemään muutoksia, jotka eivät ole helppoja eivätkä aina mieluisia.”
Kehitystyö Hevosurheilun toimituksessa jatkuu. Muutosprosesseissa uuden toimintamallin ylläpito on aina vaativa vaihe.
Talaslahti totesi haastatteluhetkellä, että esimerkiksi painetun lehden ja verkon suunnitteludokumenttien yhdistäminen oli jäänyt hiukan kesken.
”Ensi viikolla kuitenkin tehdään nekin muutokset. Malli on jo olemassa, nyt pitää vain päästä eroon vanhoista tavoista.”