Ehkä siksi, että emme edes tiedä, mitä terveydenhuollon johtaminen oikeastaan on, kirjoittaa HNY:n perustajaosakas, terveydenhuollon johtamisesta väitöskirjaa laativa Elina Yrjölä.
Huono johtaminen. Sehän se on syynä sairaanhoitajien joukkopakoon, lääkäreiden pahoinvointiin, potilaiden huonoon hoitoon ja ylipäätään terveydenhuollon kriisiin, jos julkiseen keskusteluun on uskomista.
Toisaalta terveydenhuollossa työskentelee fiksua ja motivoitunutta väkeä. Miten on mahdollista, että he ovat ”huonoja johtajia”?
Osin on toki niin, että terveydenhuoltoa, prosesseja ja ammattilaisia ohjataan huonosti. Johtamisen kulttuuri on monissa terveydenhuollon työpaikoissa vanhanaikaista tai puuttuu kokonaan, ja hierarkia on jyrkkää.
Väitän kuitenkin, että terveydenhuollon ”huonon johtamisen” yksi keskeinen syy on se, että emme edes tiedä, mistä puhumme, kun sanomme puhuvamme terveydenhuollon johtamisesta.
Terveydenhuollon johtaminen tapahtuu nimittäin monella tasolla, ja jokainen niistä tasoista on omalla tavallaan vaativa. Tasojen välillä on kenties suurempia eroja kuin useimmissa systeemeissä, ja kokonaisuuteen kohdistuu monenlaisia keskenään ristiriitaisiakin paineita.
Johtamista monella tasolla
Terveydenhuollon ohjaaminen tapahtuu ainakin näillä tahoilla ja tasoilla:
- Poliittinen ja hallinnollinen päätöksenteko valtakunnan tasolla määrittelee järjestelmän rakenteen ja ylätason tavoitteet sekä käytettävissä olevat resurssit ja asettaa standardeja, joita toimijoiden tulisi noudattaa. Tämän tason toimintaa ohjaavat sekä materiaalisten resurssien rajallisuus että ideologiset arvovalinnat paitsi puoluepolitiikan myös sen kautta, mikä yhteiskunnassa katsotaan rahoittamisen arvoiseksi, mitkä asiat nousevat julkiseen keskusteluun, kenen agendat saavat eniten näkyvyyttä ja niin edelleen.
- Poliittinen ja hallinnollinen päätöksenteko ja ohjaus alueilla pyrkii varmistamaan palvelut kansalaisille. Alueelliset päätöksentekijät käyttävät myös resurssien määrittelyyn ja kohdentamiseen liittyvää valtaa.
- Terveydenhuollon johto – vaikkapa sairaalan tai terveyskeskuksen johto – vastaa ennen kaikkea käyttöön saamiensa resurssien käytöstä niin, että edellisten tasojen määrittelemä palvelutarve täyttyy. Toisin sanoen heillä on vastuu siitä, että palvelu tuotetaan. Kaksilinjaisuus eli jako lääkäri- ja hoitajalinjaan alkaa tästä tasosta. Tällä tasolla materiaalisten resurssien vaikutus korostuu. Yhteiskunnassa vallitsevat ideologiat vaikuttavat toki taustalla, mutta niiden sijalle toimintaa voimakkaammin ohjaavaksi tulee jonkinlainen ammatillinen koodisto.
- Kliininen johto vastaa lääke- ja hoitotieteellisestä osaamisesta ja sen käytöstä sekä jossain määrin resurssien jaosta. Ammatillinen koodisto ja arkipäivän materiaaliset olot ohjaavat voimakkaasti, samoin esimiestyö. Tällä tasolla myös potilaiden ja näiden omaisten kohtaaminen alkaa vaikuttaa työhön konkreettisesti.
- Hoitoprosessin ja -tilanteen johtaminen liittyy konkreettisesti potilaan hoitoon, ja sitä saattaa tehdä lääkäri tai hoitaja sen mukaan, millaisesta tilanteesta on kyse. Ohjaavat tekijät ovat samantyyppisiä kuin edellisellä tasolla, lukuun ottamatta suoranaisia esimiesvastuita.
- Oman työn johtaminen akuutissa tilanteessa on paljolti jokaisen terveydenhuollon ammattihenkilön omalla vastuulla. Ammatillinen koodisto, materiaaliset resurssit sekä työtovereiden ja potilaiden kohtaaminen ohjaavat.
Erilaisia tavoitteita, erilaisia arvoja
Tämä monitoimijainen järjestelmä tuottaa monenlaisia kannustimia ja päämääriä, jotka saattavat paikoin olla ristiriidassa keskenään, vaikka toimijoilla on sinänsä ymmärrettävät ja oikeutetut pyrkimykset omasta asemastaan käsin. Selkeä yhteinen tavoite puuttuu – tai se on olemassa, mutta se on liian abstrakti ja kaukainen ohjatakseen toimintaa tehokkaasti koko ajan, jolloin syntyy erilaisia keskenään monenlaisissa suhteissa olevia osatavoitteita.
Samalla terveydenhuollon kokonaisuudessa törmäävät erilaiset arvojärjestelmät ja toiveet. Lääkäriliitto kuvaa tätä osuvasti etiikkajulkaisussaan: ”Yhtäällä ovat hyvinvointivaltion arvot, kuten demokratia, turvallisuus, tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus. Toisaalla ovat ammattieettiset arvot, kuten toiminta yksittäisen potilaan parhaaksi ja luottamuksellisuus. Lisäksi toimintaan vaikuttavat sellaiset julkisen vallan byrokraattiset arvot, kuin julkisuus, oikeusturva ja oikeiden prosessien korostaminen sekä liiketoiminnan arvot, kuten taloudellisen tuloksen korostaminen. Terveydenhuollon johtamisen eettiset haasteet voidaan nähdä näiden arvojärjestelmien välisenä tulkintana ja tasapainon etsintänä niin, että terveydenhuoltojärjestelmä kokonaisuutena toimii mahdollisimman hyvin potilaiden parhaaksi.”
Joten ihan oikeasti: ei ihme, jos tähän mutkikkaaseen rakennelmaan osuu ”huonoa johtamista”. Aika paljon on erilaista johdettavaa joka tasolla, aika paljon on ristiriitaisia toiveita ja odotuksia, aika paljon on mutkikasta riippuvuutta muista järjestelmistä ja toimijoista.
Jollain lailla meidän kuitenkin pitäisi pystyä sovittamaan yhteen apua tarvitseva potilas ja mutkikas terveydenhuollon järjestelmä, jonka taustalla väikkyy kansantaloutemme heikkenevä kantokyky. Mahdotonta se ei ole, mutta vaatii lähivuosina isoja muutoksia ja myös sitä hyvää johtamista – joka tasolla.
Millaisia ratkaisuja sinä, arvon lukija, näet näihin kysymyksiin? Vastauksesi kiinnostavat meitä, joten meilaa osoitteeseen info@hnygroup.fi, niin päästään keskustelemaan! Palaamme ratkaisuihin myös blogipostauksin lähiviikkoina.
Lataa tästä HNY:n opas sotejohtamiseen.