Yhteisöllisyys rapautuu, vapaamuotoiset keskustelut puuttuvat, luova ideointi on hankalaa. Nämä asiat nousevat esiin, niin etätyötä koskevassa julkisessa keskustelussa kuin HNY:n konsulttien pitämissä etätyötä käsittelevissä valmennuksissa.
Kaipuu yhteisöllisyyteen paikantuu arkipuheessa usein nimenomaan työpaikan kahvihuoneeseen tai kahvikoneelle. Mitä nämä paikat edustavat meille työssä, ja miksi juuri ne nousevat niin vahvasti esiin?
Syitä on monia. Yksi hyvin konkreettinen on se, että edelleen, yllättävää kyllä, on olemassa työpaikkoja, joissa yhteisen viestinnän areena on kahvihuoneen ilmoitustaulu. Kun osa työntekijöistä työskentelee etänä, osa toimistolla ja tiedottaminen hoidetaan edelleen ilmoitustaululla, on selvää, että etätyöntekijät kokevat jäävänsä monesta asiasta paitsi. Tieto tärkeistä asioista välittyy heille vain sattumalta.
Monella työpaikalla kahvihuoneet ja kahvikoneet ovat pölyyntyneet jo kuukausikaupalla, mahdollisesti vuoden ajan. Silloin tiedottaminen hoidetaan taatusti muita väyliä käyttäen.
Silti näissäkin työpaikoissa osa työntekijöistä kaipaa kahvikonetta ja kahvihuonetta. Monelle nämä edustavat taukoa, hengähdyshetkeä ja tilaisuutta puhua niitä näitä ja juoruilla työasioista.
Miksi yhteisöllisyyden tarve ei toteudu etätöissä?
Miksi tämä tarve ei toteudu etätyössä? Työn tauottamista korostavista etätyövinkeistä ei ole pulaa, niitä ovat netti ja etätyökoulutukset pullollaan. Silti vinkkien omaksuminen on monelle vaikeaa. Se vaatii omaa aktiivisuutta ja omista taukosuunnitelmista kiinni pitämistä. On päätettävä jättää tehtävä kesken tai aloittaa seuraava myöhemmin tauon jälkeen, koska tauko on omalle jaksamiselle tärkeää. Vastuun kantaminen omasta jaksamisesta on yllättävän vaikeaa. Yksin työskennellessä on myös hankala ottaa siihen mallia toisilta eikä työelämässä tavallinen mallioppiminen toimi.
Entäs sitten se kaivattu rupattelu ja juoruilu, taukojen pitäminen toisten kanssa yhdessä ja yhteisöllisyyden rakentaminen niiden avulla? Digitaaliset alustat tarjoavat tähän valtavasti mahdollisuuksia. Ja niitä myös käytetään. Facebook ja muut sosiaalisen median alustat ovat tästä hyviä esimerkkejä.
Vapaa-ajalla uudet yhteisöllisyyden rakentamisen tavat ovat jo monella ohittaneet perinteiset tavat. Kuinka moni kirjoittaa kirjeitä sukulaisilleen, ja kuinka monen kaveriporukat juttelevat enemmän Whatsupissa kuin kasvokkain tai vaikka puhelimessa? Miksi työpaikan kahvihuoneen yhteisöllisyys on vaikea siirtää digitaalisille alustoille?
Syitä on jälleen monia. Yksi voi olla yksinkertaisesti se, että emme jaksa nähdä vaivaa yhteisöllisyyden rakentamiseksi. Emme viitsi luoda esimerkiksi Teams-ryhmää niiden tyyppien kanssa, joita kahvilla yleensä tapaamme. Onko yhteisöllisyys meille silloin kovin tärkeää?
Voi myös tuntua vieraalta luoda työnantajan alustalle Teams-ryhmää pelkkään sosiaaliseen höpöttelyyn. Jos höpöttely kuitenkin oikeasti edistää työssä viihtymistä ja on osallistujilleen tärkeä hengähdyshetki, ryhmä kannattaa perustaa.
Miten tärkeitä kohtaamiset kahvihuoneessa ovat?
Yksi mahdollisuus on myös se, etteivät ne kahvihuoneen satunnaiset kohtaamiset ole loppujen lopuksi ihan niin tärkeitä kuin moni niiden ajattelee olevan. Jos kaipaa kovasti toisten seuraa ja ajatuksia, on yleensä valmis rakentamaan yhteyttä toisiin.
Jos taas jo kokee olevansa niin väsynyt etätyöhön ja Teams-maailmaan, ettei edes jaksa ottaa yhteyttä toisiin tai miettiä, kenen kanssa virtuaalisessa kahvihuoneessa rupattelisi, se kannattaa huomata tärkeänä merkkinä. Miten voisin vähentää työpäivän kuormitusta ja kantaa vastuuta omasta jaksamisesta? Kuka olisi sellainen kiva työkaveri, jonka kanssa tätä fiilistä voisi käydä läpi vaikka viiden minuutin puhelussa?
Jo lyhyt tuuletushetki voi helpottaa tilannetta ja osoittaa, että onhan se yhteisö etänäkin olemassa. Se on erilainen kuin kahvihuoneen liveyhteisö eikä se sellaiseksi muutukaan. Osalle tämä voi olla jopa helpotus, osalle haikeutta aiheuttava asia.