Terveysalan ekosysteemi saattaa kuulostaa epämääräiseltä ja teennäiseltä käsitteeltä. Sillä on kuitenkin järkevä sisältö – ainakin periaatteessa. Käytännössä yhteisen suunnan määrittely vaatisi, että markkinointilauseiden takana olevasta epäselvyydestä, epävarmuudesta, ristikkäisistä intresseistä ja epäluuloista keskusteltaisiin avoimesti ja rohkeasti.
Terveysalan ekosysteemi on ollut rakenteilla Suomeen vuodesta 2014 määrätietoisesti ja monella miljoonalla eurolla. Tavoitteena on rakentaa kokonaisuus, jossa eri alojen yritykset sekä julkinen ja kolmas sektori toimivat yhdessä toisiaan tukien. Yhteistyön ajatellaan varmistavan, että Suomi pärjää alan kansainvälisessä kilpailussa ja suomalaisten terveyspalvelut säilyvät yksinä maailman parhaista.
Nyt meneillään on tähän liittyvän terveysalan kasvustrategian tiekartan päivittäminen.
Terveysalan ekosysteemi tarvitsee myös päämäärän
Ekosysteemin määritelmän mukaan sen kaikilla osallistujilla on yhteinen päämäärä, jota tavoitellaan yhdessä. Tämä ihanteellinen ajatus on syntynyt yritysten muodostamissa kokonaisuuksissa esimerkiksi IT-alalla, jossa eri osapuolten toiminta täydentää toisiaan ja kaikki hyötyvät yhteistyöstä. Toki nykyisessä globaalissa datataloudessa tuon määritelmän paikkansapitävyyden voi haastaa. Isojen datajättien vetämissä ekosysteemeissä on myös paljon häviäjiä.
Terveysalan ekosysteemin yhteisen päämäärän hahmottaminen ei ole helppoa Suomessa, jossa julkinen sektori hoitaa pääosan terveydenhuollosta. Yksityinen ja julkinen sektori voivat toki toimia jossain määrin yhteisillä päämäärillä, mutta eturistiriitoja tai ainakin näkökulmaeroja on väistämättä. Terveysalan ekosysteemin jäsenten pitäisi pystyä puhumaan avoimesti esimerkiksi siitä, milloin yritysten ja julkisen sektorin edut ovat aidosti ristiriitaiset.
Hyvä esimerkki ovat tuotekehitysprojektit. Julkinen sektori pohtii, mitä se saa korvaukseksi käytettyään resursseja yritysten tuotekehitysprojekteihin. Yritykset taas ihmettelevät, miksi verorahoilla pyöritettävä julkinen sektori ei toivota yrityksiä tervetulleiksi ja tarjoa mahdollisuuksia kehitysprojekteihin nykyistä helpommin ja paremmilla ehdoilla.
Ekosysteemipohdintojen pariin päädyin osallistuttuani viime viikolla Suomen Akatemian Yksilöllistetty terveys -ohjelman tutkimuskonsortio Good(s) for Healthin järjestämään yhteenvetosymposiumiin.
Konsortion vetäjä, Itä-Suomen yliopiston sosiologian professori Ilpo Helén kysyi, mitä Suomessa oikeastaan tarkoitetaan sosiaali- ja terveydenhuollon tutkimus- ja innovaatioekosysteemillä. Miten terveysalan ekosysteemi määritetään, ja ketkä siihen kuuluvat? Onko käsitettä määritetty, ja kuka tai ketkä määrittelevät ekosysteemin kokonaisuuden?
Voikin kysyä, voiko terveysalan kokoisella moniulotteisella ekosysteemillä edes olla yhteistä päämäärää. Missä asioissa ja kenellä yhteistä on ja missä taas ei ole? Kenen etuja ekosysteemi ajaa? Kenen etuja sen pitäisi ajaa?
Ekosysteemin rakentaminen on vaikeaa ja vaativaa, ja moni on tyytyväinen siihen, että julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyö on kehittynyt paljon viime vuosina. Monta askelta yhteistyössä on jo otettu.
Konkreettinen tekeminen etenee kuitenkin hitaasti, jos osapuolet eivät uskalla katsoa markkinointilauseiden takana olevan epäselvyyden, epävarmuuden, ristikkäisten intressien ja epäluulojen taakse ja käydä niistä avointa keskustelua.
Epäselvien asioiden rohkea kartoittaminen ja työstäminen ekosysteemin kesken auttaisi viemään kehitystä eteenpäin. Riittävän vahvan luottamuksen ilmapiirissä myös vaikeita asioita voi käydä läpi ilman, että ne tulevat yhteistyön esteeksi. Tärkeää olisi kehittää keinoja, joilla keskusteluun saataisiin mukaan myös ne, jotka vaikuttavat organisaatioissa asioiden etenemiseen mutta eivät ehdi osallistua seminaareihin.