Työelämän murros on lisännyt coachingin eli ratkaisukeskeisen valmennuksen tarvetta ja kysyntää. Vaikuttaa siltä, että trendi jatkuu. Näin on jo käynyt Ruotsissa, missä ratkaisukeskeinen valmennus ja sen käyttö on vakiintunut työpaikoille ja yksityiselämään. Coachin palvelujen käyttö alkaa olla lähes yhtä luontevaa kuin personal trainerin käyttö on apuna fyysisen kunnon ylläpitämisessä.
Ratkaisukeskeinen valmennus perustuu ajatukseen siitä, että asiakas on oman tilanteensa paras asiantuntija ja kykenee tekemään tarvitsemansa muutoksen itse. Coach ei neuvo asiakasta, vaan hänen tehtävänsä on kysyä oikeat kysymykset. Niiden avulla valmentaja auttaa asiakasta ajattelemaan ja löytämään ratkaisuja ongelmaansa. Katse on aina tulevaisuudessa.
viisaus on valmennettavalla itsellään
Kärjistäen voi todeta, että konsultoinnissa viisaus on konsultilla, coachauksessa valmennettavalla. Coach ei siis jaa omia kokemuksiaan tai esitä ratkaisujaan. Hän auttaa valmennettavaa löytämään niitä – ja tarvittaessa haastaa asiakastaan. Itse kiinnostuin coachingissa juuri tästä. Työelämän muutos on nostanut esimerkiksi itsensä johtamisen keskeiseksi edellytykseksi monissa ammateissa toimimiselle. Myös vaikkapa vuorovaikutustaitojen pitäisi olla kunnossa.
Entisessä työssäni toimittajana ja esimiehenä olisin hyötynyt coachin taidoista samoin kuin ulkopuolisen coachin käyttämisestä. Erityisen paljon olisin hyötynyt coachin avusta ainakin kahdessa kohdassa: aivan uran alkuvaihteessa, jolloin opettelin työelämätaitoja, ja ensimmäisessä esimiespestissä.
Nopeasti muistan kyllä muitakin tilanteita, joissa tuki olisi ollut tarpeen. Usein niihin liittyi muutos, joka onkin coachauksen ytimessä. Ilman muutosta coacheja ei luultavasti tarvittaisi ollenkaan. Muutokset sen sijaan tapahtuvat, oli coacheja tai ei, mutta parhaimmillaan coach voi helpottaa niiden läpikäymistä ja edistämistä.
Lähes kaikki yritykset kehittävät jotakin, ja kehittäminen edellyttää useimmiten sitä, että jokin asia tai toimintatapa muuttuu. Toteutukseen kannattaisi suunnata voimavaroja ja sitouttaa ihmisiä.
ratkaisukeskeinen valmennus luo Pystyvyysuskoa ja resilienssiä
Usein sekä ihmiset että työyhteisöt aliarvioivat omia kykyjään ja mahdollisuuksiaan. Siksi monet muutokset jäävät puolitiehen tai kokonaan tekemättä.
Jotta muutokset onnistuisivat, tarvitaan pystyvyysuskoa ja resilienssiä. Pystyvyysusko ja minäpystyvyys tarkoittavat ihmisen luottamusta siihen, että hän onnistuu ja selviytyy haasteista. Resilienssi tarkoittaa esimerkiksi myönteistä sopeutumista vallitseviin olosuhteisiin ja toimijuuden säilyttämistä vastoinkäymisistä huolimatta.
Näitä taitoja ihmiset ja organisaatiot tarvitsevat aina ja niitä coachingissa vahvistetaan. Kun ihmisellä on pystyvyysuskoa, hän näkee tulevaisuuden potentiaalinsa ja sen, kuinka hän saavuttaa tulevien haasteiden vaatimat kyvyt.
Kannattaa muistaa sekin, että mitä toiveikkaammin suhtaudumme tulevaan, sitä luottavaisempia ja onnellisempia olemme.