Mitä kannattaa tehdä silloin, kun ei olla etänä?

ETÄTYÖSARJA

Itseohjautuvuus, etätyö ja etäjohtaminen ovat aikamme iskusanoja. Mitä voimme oppia etätyön tekemisestä, etätyökaveruudesta ja etäjohtamisesta? Mitä meidän yleensä ottaen pitäisi ymmärtää virtuaalitiimeissä toimimisesta ja niiden johtamisesta? Läsnä etänä -kirja vastaa muun muassa näihin kysymyksiin. Tässä kirjoitussarjassa jatkamme aiheen käsittelyä. Tämä on sarjan viides kirjoitus. Muut löydät täältä: https://hnygroup.fi/blogi/. Alma Talentin julkaisemasta kirjasta lisätietoja täältä.

Koronakevään aikana moni on kaivannut konttorille työkavereiden pariin. Mutta mitä oikeastaan kannattaa tehdä niinä hetkinä, kun ollaan yhdessä samassa tilassa?

Kesäkuun ensimmäisenä päivänä viittä vaille seitsemän illalla seisoin Kaapelitehtaan neljännessä kerroksessa kädet kohti kattoa ja itkin. Onnesta.

Olin ollut ihan oikealla tanssitunnilla ensimmäisen kerran 2,5 kuukauteen. Viikkojen ajan olin osallistunut virtuaalisiin tanssitunteihin. Opettajat olivat pitäneet tuntejaan tanssikouluilla, ja minä olin katsellut tietokoneen ruutua ja tanssinut olohuoneessa. Tunnit olivat olleet ihan kivoja, pulssi oli noussut ja hiki virrannut. Koreografioita oli mahtunut vetämään olkkarissa kohtalaisen hyvin.

Miksi ihmeessä sitten päädyin vetistelemään tanssikoulun saliin parinkymmenen naisen joukkoon läpimärkänä hiestä?

Pääasiassa siksi, että oli niin valtavan hauska tanssia yhdessä, vaikka kyseessä oli soolotunti. Olin osa yhteisöä, joukkoa, joka teki samaa asiaa ja pinnisteli oppiakseen jotakin uutta. Me liikuimme samaan tahtiin, samoihin suuntiin, tanssi ja musiikki virittivät meidät tuntemaan samoja tunteita. Meillä oli yhteinen tehtävä, ja vaikkei se ollut kaikin ajoin helppo, siinä eteneminen oli välillä riemastuttavaa.

Ja kaikkein ihaninta oli nähdä, kun tanssikaverit onnistuivat. Miten hyvin tuo spinnaa! Ai että, tuo oppii silmissä! Voi kuinka kauniisti tuon koko vartalo on mukana liikkeessä! Miten mahtavasti tuo pystyy keskittymään juuri tähän hetkeen, tähän rytmiin, näihin liikkeisiin! Ja mikä ilo ja riemu näkyy ihmisen kasvoilla ja ryhdissä, kun vaikea kohta menee ensimmäistä kertaa hyvin – tai sitten kun mokaa oikein kunnolla ja saa nauraa itselleen.

Luulen, että etä- ja lähityötä vuorotellessa kannattaa ottaa tämä huomioon. Kun nyt olemme huomanneet, että suuri osa töistä hoituu etänäkin, on hyvä hetki miettiä, mitkä asiat ovat sellaisia, jotka todella kannattaa tehdä silloin, kun ihmiset ovat fyysisesti yhdessä eivätkä virtuaaliyhteyksien päässä.

Rutiinit sujuvat etänäkin

Rutiinit sujuvat etänäkin, samoin lähes kaikki sellainen, joka pyrkii tiettyyn melko selkeään tavoitteeseen. Yhtä hyvin sujuu vaikkapa projektien tavoitteenasetanta, kertoo kyselytutkimus, johon viittaamme kirjassamme. Lukuisat esimerkit todistavat, että vaativaa innovointia ja kehittämistä voi myös aivan mainiosti tehdä virtuaalisesti – kirjassamme kerrotaan esimerkiksi Bayerista, jossa suomalainen Tarja Jalava vetää syöpälääkkeiden kliinisen tutkimuksen kansainvälistä virtuaalitiimiä, sekä WordPressin luoneesta Automatticista, jossa toimitaan kokonaan etänä. Toki on niin, että abstrakteimpia ja mutkikkaimpia asioita kannattaa pohtia myös kasvotusten, mutta ei se etänäkään mahdotonta ole.

Bayerissa ja Automatticissakin ihmiset kokoontuvat yleensä fyysisesti yhteen ainakin kerran tai pari vuodessa. Näissä kohtaamisissa saatetaan edistää projekteja, mutta keskeisintä on ihmisten välisten suhteiden lujittaminen ja hoitaminen sekä luottamuksen synnyttäminen. Kun luottamus on kerran syntynyt, sitä pystyy kyllä ylläpitämään etänäkin – eikä sen synnyttäminenkään ole etänä mahdotonta, mutta se vaatii paljon enemmän ponnistelua kuin konkreettisesti yhdessä ollessa.

En ehdota, että toimistoissa alettaisiin vain hengailla ja jutella mukavia, saati että niissä ruvettaisiin tanssimaan (vaikka kyllä kannattaa kokeilla). Sen sijaan ehdotan, että rutiinit, tiedotusasiat, hallinnointi ja kontrolli hoidettaisiin pääosin virtuaalisten välineiden avulla, jotta yhteistä aikaa olisi mahdollista käyttää todelliseen yhdessä tekemiseen ja kohtaamiseen. Siitä luottamus ja yhteisöllisyys parhaimmillaan työpaikalla syntyvät: että me teemme tätä todella yhdessä, jokaisen panos on tarpeen, selviydymme hankalistakin asioista yhdessä, käytämme älyämme yhdessä, opimme yhdessä, iloitsemme toistemme onnistumisista – olemme yhdessä enemmän kuin yksin.

Joten kun palaatte toimistolle, miettikää, mitä teette ja mitkä asiat kannattaa hoitaa toisin kuin ennen.